keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Liivimekko

Mä olen niin ylpeä, siis niin ylpeä itsestäni. Mulla on ompelukone (ja ihan pikkuseikkahan on etten vielä ole täysin varma millä sen maksan) ja sain sillä aikaiseksi vaatteen, ihan oikean toimivan vaatteen minkä voi pukea päälle ja näyttää hyvälle. Tästä kyllä siskoni on varmasti erimieltä, ja uhkaa kulkea toisen puolen tietä jos puen tuon hirvityksen Menninkäisen päälle.

Mutta se ei laimenna mun intoa, tässä tämä suurenmoinen vaate.


Mikä muuten on pielessä kun ompelukoneen ylälanka irtoaa neulasta ennenkuin ehtii työhön asti, mutta taas jos käsipyörästä pyöräytän niin että neula menee työhön ja siitä jatkan normaalisti niin ongelmaa ei ole. Olen koittanut kireyttä säätää ja myös vetänyt lankaa tarpeeksi, ehkä liikaakin taakse ettei sen langan liian lyhyt pitäisi olla.

3 kommenttia:

  1. Mielettömän hieno : ) Mä olen susta ylpeä!
    Mä aina pidän kiinni langasta parin ekan piston ajan. En tiedä vaikuttaako se?

    VastaaPoista
  2. Hieno tuli ja syötävän ihana kangas!!

    VastaaPoista
  3. Voi ku on syötävän ihana! =) Kyllä tuo päällä kelpaa olla!

    VastaaPoista